 |
| |
|
| |
|
|
Kassiopeia
|
 |
Jyväskylä, Finland
Jul 2001
time: 07:26
|
|
Ilta oli ollut kovin tavallinen taksinkuljettaja Mikkolalle, kunnes hiukan ennen kello yhtätoista verinen mies juoksi tiellä melkein hänen autonsa alle.
Mikkola pysäytti täpärästi ennen törmäystä ja loikkasi autostaan ulos tuijottaen miestä hiukan epätietoisena siitä, mitä tehdä.
"Oletko kunnossa?" hän kysyi.
Toinen mies mutisi itsekseen "Tämä on oikein" ja pudisti päätään. Samassa, kuin unesta heränneenä, hänen katseensa terävöityi. Hän katsoi kuskin rinnassa olevaa nimilaattaa.
"Sinä olet Mikkola, etkös olekin?"
"Olenhan minä", Mikkola vastasi ja raapi päätään.
"Olen murhannut vaimosi, Mikkola, niin olen", verinen mies sanoi ja hymyili alakuloisesti.
Taksimies räpytti silmiään hetken pari.
"Vai niin, vai niin", hän tyytyi vastaamaan. Hullun houreita varmaankin, tai sitten kaveri on totisessa kännissä, hän ajatteli. Varmaankin telonut itsensä jossain tappelussa...
"Olen, olen, et usko, anna kun näytän", toinen mies murahti ja otti taskustaan irtonaisen sormen.
Katulampun valossa Mikkola tuijotti sormea ja tunnisti vaimolleen antaman vihkisormuksen. Sillä sydämenlyömällä Mikkola tunsi, tajusi ja koki täydellisesti, että hänen aviopuolisonsa todellakin oli kuollut, tämän hänen edessään seisovan miehen edessä.
Mikkola oli käymässä häneen käsiksi, kun mies otti taskustaan jotain muuta, tällä kertaa aseen. Mikkola seisahtui ja luuli jo loppunsa tulleen, kun mies sanoi: "Vie minut kesämökilleni. Saat ampua minut siellä."
Kuljettaja katseli ympärilleen aidosti tilannetta ihmetellen. Sitten hän tuijotti murhaajaan ja nyökkäsi.
Takapenkille istahtanut verinen mies selitti Mikkolan ajaessa kohti niemeä, jossa mökki oli: "Menen seisomaan laiturille, ja voit tulla viereeni, ja ampua minua ohimoon. Heität aseen mereen perässäni, ja kaikki luulevat minun ampuneen itseni murhan jälkeen. Helppoa ja yksinkertaista."
Mikkola halusi polttavasti kysyä, miksi kaikki tämä, mutta edessäolevan koston tilaisuus pakotti hänet olemaan ottamatta riskejä. Kunhan tämä yhteiskunnan syöpälisäke saadaan poistettua, hän ajatteli, on kaikki kunnossa.
Muutaman vartin kuluttua illan toinen verityö oli tehty.
Nyt Mikkolan täytyisi vain palata kotiinsa, kohdata siellä odottava näky, soittaa poliisille ja antaa asioiden jatkua normaalisti siitä eteenpäin.
Ulko-ovi ei ollut lukossa joten hänen ei tarvinnut edes kaivella avaimiaan esiin hänen kurvattuaan talonsa pihaan. Hän oli yllättänyt itsensäkin ja ajanut työvuoronsa loppuun, kuskannut erään avioparin baarista toiseen. Ehkä minusta tulisi hyvä rikollinen, hän virnuili itsekseen.
Sisällä ei kuitenkaan ollut mitään. Mikkola syöksyi huoneesta huoneeseen etsiessään ruumista. Missä ihmeessä se voisi olla? Hän tutki kaapit, komerot, kellarin, sängynaluset, keittiön ja pakastimenkin.
Ovikellolle soitettiin. Rouva Mikkola soitti sitä. Mikkola kuunteli kauhistuneena kuinka hänen vaimonsa puheli itsekseen, kertaili työpäivän tapahtumia ja ihmetteli, miksi ovi oli ollut auki.
"Tämä ei ole oikein", mies huudahti ja nappasi vierestään sorkkaraudan. Hän säntäsi naisen luo, ja ennen kuin tämä ehti sanoa mitään, Mikkola ruhjoi hänen kallonsa muodottomaksi.
Mies tuijotti paitaansa - se oli yltä päältä veressä. Hän hoippui ulos ovesta tietämättä mitä tekisi seuraavaksi. Hän koetteli taskujaan - pistooli. Hän oli unohtanut heittää sen mereen. Hän katseli ajotielle, mutta hänen taksiaan ei ollut missään. Hän tuijotti oveen, jossa ei lukenut "Mikkola".
"Tämä ei ole oikein..." hän mutisi hoippuessaan kohti ajotietä.
Uh, proosan kirjoittaminen on vaikeampaa kuin olin muistavinani...
|
|
| |
All times are GMT. The time now is 05:26.
Apolyton Time is 00:26. |
top of page
|
| archivepost |
|
Forum Rules:
You may not post new threads
You may not post replies
You may not post attachments
You may not edit your posts
|
HTML code is ON
vB code is ON
Smilies are ON
[IMG] code is ON
|
|
|
|
|
|
21-03-2003 19:21
Liiallinen englannin kielen käyttäminenkään viime aikoina ei varmaan ole tässä suhteessa ihan Hyvä Asia.
Mutta kökköä tuo on, olen samaa mieltä. Jos joskus jaksan kirjoittaa toisen version niin muutan tuon.
|