 |
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
|
Ari Rahikkala
|
 |
Unreported loss of streaming in atomic read operation
Oct 1999
time: 07:33
|
|
Höröhm. Taitaapa olla aika laittaa pitkästä aikaa tällekin threadille viestiä, jolla on jopa merkitystä... tai no jaa. Ei tästä ainakaan erityisen koherenttia vaikuta tulevan. Minulla on ajatuksia mutta niistä monet ovat kovin... nuoria, joten kappaleita ja sanottavia asioita on useampia mutta niiden välillä ei ole oikein mitään punaista lankaa. Niin, ja tämä posti on kirjoitettu siinä kello kahdentoista ja kahden välillä aamulla enkä viitsi nyt tarkistaa sitä, joten virheitä saattaa olla (on). Jos tätä on mahdotonta lukea, huomenillalla (siis nyt) ilmestynee uusi, editoitu (toimitettu?) versio, odottakaa siihen.
Monet teistä ovat avarmaan huomanneet minun kiinnostuksen kieliin ja kielitieteeseen, jopa luulleet minun opiskelevan jälkimmäistä. En opiskele vielä, vaikka mitäpä sitä tulevaisuudesta vielä tietää - olen huomannut innostuvani melkein aina kun on minulla on mahdollisuus oppia uutta esim. suomen kielellisistä erikoisuuksista. Ehkä päädynkin jonnekin filologian alalle tai opettamaan äidinkieltä enkä mihinkään IT-firmaan.
Innostukseni saattaa johtua osaksi kavereistani. Tiedättehän minun olevan mikronationalisti - niillä ihmisillä, joiden kanssa olen tekemisissä, on jostain syystä tapana luoda omia tekokieliä (conlangeja ja auxlangeja - ei, en tiedä *tarkkaan* mitä nuo sanat tarkoittavat), mikä osoittaa innostusta kielitieteeseen. Voin luetella lonkalta useita aivan lähipiiristäni (kielten nimet tässä englanniksi): Hyperborean, Silika, Yardistani, Treesian, Shirithian, Solarian. Tietääkseni hyperboreankieli on näistä työstetyin - sitä on käytetty jo pitkään ja Radarasilikan, tärkein ja laajin Hyperborean kielestä ja kulttuurista kertova teos, olisi tulostetussa muodossa hieman paksumpikin kuin pelkkä lehtinen. Suuruusskaalan toisessa päässä shireroth (Shirithian) on oikeastaan vain englannin murre, ja vaikkapa yardistanin kieltä on olemassa vain parin lauseen verran.
Olen myös hieman suunnitellut (tässä "hieman" tarkoittaa seitsemää ranskalaista viivaa) omaa tekokieltäni, joka pohjautuisi läheisesti englantiin vaikkei näyttäisikään pintapuolisesti läheskään samanlaiselta. Joku on luultavasti tehnyt kaiken suunnittelemani jo paljon aikaisemmin (ja paremmin kuin minä tulen koskaan pystymään), mutta en anna sen vaivata. Olen ajatellut muokata mm.:
- pronomineja:
* sukupuolineutraalit pronominit olisivat hieno lisä ja helpottaisivat kommunikointia (ei enää "his or her" tai "him or her" -rakenteita!). Sekä niiden elämää, joiden mielenrauhaa feministit vaivaavat. Zie-pohjaiset pronominit vaikuttavat verkossa kaikista yleisimmin käytetyiltä.
* yksikön ja monikon toisen persoonan erottaminen toisistaan (keskienglannin, tai mitä "Middle English" onkaan suomeksi, mukaan - siis thou, thine, etc.) ei olisi niinkään tärkeä, mutta silti mielestäni käytännöllinen lisä.
- verbejä:
* lisäisin kielen konsistenssia joko lisäämällä suomen malliin uudet taivutuspäätteet kaikille persoonille, joilla ei jo ole omaa (siis kaikille paitsi yksikön kolmannelle ja jollekin vapaasti valitulle muulle) tai, mieluummin, ottamalla erityisen taivutuspäätteen pois yksikön kolmannelta persoonalta.
* palauttaisin sanan "not" yleiseen käyttöön, niin että sen kanssa ei tarvitse enää "do"-apuverbiä: "I like not coffee".
- välimerkkejä: käyttäisin The New Hacker's Dictionaryssä esiteltyä tapaa asetella lainausmerkit.
- oikeinkirjoitusta (tämä onkin se vaiken ja eniten muuttava osa): Etsisin käsiini jonkin järkevän järjestelmän, jolla pystyy muuntamaan kirjoitettua englantia puhutuksi ja toisinpäin foneemiperiaatteen mukaan, *ilman* että tarvitsee muistaa eri säännöt joka toiselle sanalle. Luotan Mark Twainin nerouteen jos muuta ei löydy  .
Nyt kun olen päästänyt tämän ilmoille, saatte kommentoida vapaasti, ja eritoten heittää linkkiä vastaavanlaisiin ennen tehtyihin yrityksiin - saattaisin jopa saada niistä uusia ajatuksia.
Englannin uudistamiseen en ole käyttänyt vielä kovin paljoa aikaani. Enemmän olen saanut nauttia siitä, kun olen mietiskellyt eri sääntöjä ja tapoja suomenkielessä. Jotkut ajatukseni vaikuttavat jopa aika huvittavilta, mutta niissä näkyy paljon juuri sitä, minkä kaikki suomalaiset tietävät kielestään vaistomaisesti mutta eivät osaa pukea sanoiksi ennen kuin miettivät läpi.
Otetaan esimerkiksi sanat "tai" ja "vai". On omanlaisensa siunaus, että kielessämme nämä sanat ovat erillisiä. Englannissa on vain "or", jonka merkitys vaihtelee tilanteen mukaan, ja joka siten antaa usein mahdollisuuksia tulkita lauseita odottamattomalla tavalla. Käykääpä huviksenne kysymässä joltakulta tämä: "Are you inside or outside?" Lauseelle odotetaan vastaukseksi jompaakumpaa kysymyksessä annetuista vaihtoehdoista. Sanan "or" voi kuitenkin myös käsittää loogiseksi totuusarvoja käsitteleväksi operaattoriksi. Tällöin, olettaen että "I'm inside" on lauseen "I'm outside" negaatio (ts. yksi ja vain yksi lauseista voi olla totta), "yes" on aina oikea vaikkakaan ei lainkaan järkevä vastaus tuohon kysymykseen. Autistit ja vitsailevat hakkerit voivat kuitenkin hyvinkin antaa sen.
Tämä epäselvyys on suomessakin, mutta ymmärtääkseni vain joissain murteissa. Muuten sanoilla "vai" ja "tai" on selvä, suuri merkitysero, itse asiassa niin suuri, että niillä ei ole juuri mitään tekemistä toistensa kanssa. "Vai" esittää vaihtoehtoja - kysymys, jossa esiintyy sana "vai" oikeassa paikassa, esim. "oletko sisällä vai ulkona" tarvitsee vastaukseksi yhden käsitteen annettujen vaihtoehtojen joukosta - tai, silloin tällöin, odottamattomasti useita käsitteitä tai käsitteitä vaihtoehtojoukon ulkopuolelta, tai molempia. "Tai" taas käsittelee totuusarvoja LISP:mäisessä (*) logiikassa.
Toinen esimerkki: "Heitin Villeä Kutvosen päällä." Tämän oudon, kaksimerkityksisen lauseen takana on omalaatuinen ajatusketju. Lähdin sitä punoessani liikkeelle ulko-olennon (**) merkityksestä: Fyysisestihän tämä sijamuoto tarkoittaa jonkin päällä tai onton esineen sisällä olemista, jonkin asian tekemistä jollakin (huomaattehan -lla-päätteen sanan keskellä tässä) ja svetisismeissä, ehkä oikeassakin suomessa, luultavasti vielä jotain muutakin. Ei mennyt pitkäänkään, ennen kuin huomasin jo yhden uuden merkityksen, joka näkyy hyvin tässä lauseessa: "Heitin Villeä Kutvosella." Tämä lause on kaksimerkityksinen, aivan kuin kappaleen alussa esitetty lause. Heitinkö Villeä Kutvosen kotona vai heitinkö Kutvosen Villeä kohti? Jos päätänkin ihmisuhrien olevan hieman liian paljon makaaberien esimerkkilauseiden luomista varten, otankin esiin sian. Silloin en heitä sian päällä, vaan sianpäällä. Tämä yhdyssanaksi muuttuminen vaikuttaa tapahtuvan kaikille sanoille, jotka eivät ole ihmisten nimiä.
Ehkä mielenkiintoisinta juuri tällaisessa ajattelussa on se, etten osaa selittää ennen asian läpi miettimistä, mitkä säännöt ohjaavat kielen syntymistä juuri tässä tapauksessa - ja olen itse asiassa myöhemminkin vain hyvin vähän viisaampi kuin ennen. Ajattelu on kuitenkin palkitsevaa ja sitäpaitsi vaivatonta. Kaikki, mitä tarvitsen tutkimukseen, on kätevästi hyvin lähellä - ajatuksen päässä. Omat aivoni pursuavat eksaktia, selvää ja lähes varmaa tietoa (mitä en löytäisi jos haluaisin tutkia vaikkapa psykologiaa kieliopin sijaan - ts. tieto on sisällä, mutta ei selvää), jota on mahdotonta muuttaa suoraan muille ihmisille käsitettävään muotoon, mutta saloja voi selvittää niin nopeasti kuin koskaan voi haluta.
Otetaanpa loppuun vielä yksi mielenkiintoinen suomenkielen erikoisuus. Kuulin vasta pari kuukautta sitten ensi kertaa siitä, että "ei" on itse asiassa verbi. Olen ajatellut yrittää miettiä, mitä taivutusmuotoja sille on olemassa. Tässä pieni, luultavasti vielä vaillinainen taulukko:
- se modus, joka vain toteaa asioita (***):
Preesens (ainoa aikamuoto johon tämä verbi taipuu, uskoisin):
Minä en
Sinä et
Hän ei
Me emme
Te ette
He eivät
(Täällä) ei
- imperatiivi:
Preesens (taipuiko tämä modus lainkaan millään järkevällä muihin aikamuotoihin?):
-- (minä)
Älä (sinä)
Älköön (hän)
Älkäämme (me)
Älkää (te)
Älkööt (he)
Uskokaa mitä haluatte, mutta minä olin ihan oikeasti innoissani, kun huomasin kaikkien noiden muotojen olemassaolon...
(*) Yhdelle operaattorille voi antaa enemmän arvoja kuin kaksi, esim.: "Oletko nähnyt paavoa, anttia tai villeä?" Boolen algebrassa tämä ei toimi (suurin osa operaattoreista käsittelee kahta lausetta, negaatio yhtä), ja LISP oli ensimmäinen mieleeni tullut looginen järjestelmä, jossa toimii... niin, ja muuten, ei taida olla ihan kielen sääntöjen mukaista tehdä lyhenteestä johdosta ja käsitellä johdoksen päätettä (mikä sen nimi sitten olikaan) kuin sijapäätettä...
(**) En ole oppinut ulkoa sijamuotojen vierasperäisiä nimiä, joten käytän ainakin paikallissijoille suomenkielisiä nimiä. Tiedän, että ne kuulostavat oudoilta (sanoin aikoinaan koulussa, että ulko-olento on paras nimi, jonka kukaan voi koskaan keksiä kieliopilliselle käsitteelle), mutta niiden takana on sentään järkevä järjestelmä, jonka mukaan voi muistaa hyvin helposti kuuden eri sijamuodon nimet - ja se ei ole vähän.
(***) En todellakaan muista kieliopin termejä hyvin. Eiväthän kaikki papit edes osaa kymmentä käskyä ( ) (niin, ja minä olen ollut näistä asioista oikeasti kiinnostunut oikeastaan kovin vähän aikaa). Katso myös (**).
Last edited by Ari Rahikkala on 04-03-2004 at 00:35
|
|
| |
|
| |
|
|
|
Ari Rahikkala
|
|
Unreported loss of streaming in atomic read operation
Oct 1999
time: 07:33
|
|
Minä uskon... syntien anteeksiantamukseen ja ruumiin ylösnousemukseen (öö, olikohan tässä muutakin?), sekä Riku Rinteeseen, ilosanoman suurimpaan levittäjään, nuorison pelastajaan, Pyhien Kirjojen kirjoittajaan, vaeltavaan kristittyyn ja pimeyden väistäjään. Aamen.
Pyhä nelinäisyys.
Last edited by Ari Rahikkala on 04-03-2004 at 15:24
|
|
| |
|
|
|
zapnic
|
|
Päivää
hei mä tiedän ison norsun ja sen nimi on Elisa
no mitä tulee adsl hintoihin katsottuna!!!!
|
|
| |
|
|
|
zapnic
|
|
quote:
Originally posted by zapnic
Päivää
hei mä tiedän ison norsun ja sen nimi on Elisa
no mitä tulee adsl hintoihin katsottuna!!!! |
HEI jätkä puhuu asiaa
"pölhö puhuu yksinään"
|
|
| |
|
|
|
Urkki
|
|
Minkäs verran näihin yleensä mahtuu tätä rojua?
|
|
| |
|
|
|
Kassiopeia
|
 |
Jyväskylä, Finland
Jul 2001
time: 07:33
|
|
Jos tuollaisia aletaan vihjailla, pakkohan tässä on jonkinlainen vastine kirjoittaa.
quote:
sukupuolineutraalit pronominit olisivat hieno lisä ja helpottaisivat kommunikointia (ei enää "his or her" tai "him or her" -rakenteita!) |
Englannissa "they" on tietääkseni (E2-tietoa) yleisesti hyväksytty neutraali pronomini, sekä yksikössä että monikossa.
quote:
Etsisin käsiini jonkin järkevän järjestelmän, jolla pystyy muuntamaan kirjoitettua englantia puhutuksi ja toisinpäin foneemiperiaatteen mukaan, *ilman* että tarvitsee muistaa eri säännöt joka toiselle sanalle. |
Joku yhdysvaltalainen kirjailija tai muu vastaava, ei Samuel Clemens, on kehitellyt viime vuosisadalla myös englannista foneettisesti loogisempaa versiota, mutta en muista enää tämän projektin nimeä.
Se vaikutti tosin jonkinlaiselta kieli poskessa -operaatiolta, ainakin esimerkkitekstien sävyn mukaan. Toisaalta se mielikuva saattoi johtua siitä että se näytti kirjoitettuna aivan suomalaisen moottoriurheilijan englannilta.
quote:
Enemmän olen saanut nauttia siitä, kun olen mietiskellyt eri sääntöjä ja tapoja suomenkielessä. |
Kuten sitä yhdyssanasääntöä, jonka mukaan kielet kirjoitetaan erikseen? 
Itse olen pohtinut suomea lähinnä ulkomaisen, sitä opettelevan ihmisen näkökulmasta, tähän on saattanut vaikuttaa erinäisille mulkomaalaisille annetut luennot, analyysit ja englannin ja suomen erojen ihmettelyt.
Esimerkiksi paikkakuntiin liittyvät sijamuodot: suomeen on vakiintunut, että ollaan jollain paikkakunnalla tai jossain paikkakunnassa. Saatan asua Helsingissä tai Ylojärvellä, mutten Helsingillä tai Ylöjärvessä.
Yritin pohtia jonkinlaista logiikkaa, esimerkiksi josko kaikki tiettyyn maantieteelliseen substantiiviin (järvi, niemi, lahti jne.) päättyvät paikannimet taipuisivat samalla lailla, mutta en ehtinyt löytää minkäänlaisia yhtäläisyyksiä.
Sellaisia on kuitenkin oltava, koska oman näppituntumani mukaan suomea äidinkielenään puhuva, suomessa ikänsä asunut osaa käyttää paikannimen kohdalla samaa sijamuotoa kuin kaikki muutkin suomalaiset vaikkei varsinaista paikannimeä olisi aikaisemmin kuullutkaan. Sijamuoto voi ollakin riippuvainen esimerkiksi sanan yleisestä rakenteesta, kuten tavumäärästä tai etu- ja takavokaaleista.
Suomea opettelevalle tällainen on tietysti aikamoista helvettiä, tilanne on sama kuin jos ranskassa olisi kaksi eri prepositiota ajatukselle "jonnekin" paikkakuntien yhteydessä, ja ne määräytyisivät aivan satunnaisesta.
Toisaalta totuus ei ole tästä kaukana: ne määräytyvät sen mukaan, onko paikkakunta ollut tai onko se itsenäinen, mikä puolestaan on hyvin harmaata aluetta (vrt. ruotsin kielessä paikannimien suvun määräytyminen). Esimerkiksi Avignon mielletään itsenäisten paikannimien joukkoon, koska sillä oli keskiajalla hyvin vahva autonominen asema vaikka se nykyään on enää vain osa Ranskaa.
Vaikka tämä ei enää vastinetta olekaan, voin ainakin todeta että olen kiinnostunut jonkin verran kielen ominaisuuksista itsekin. Sääntöjä enemmän minua tosin kiehtovat etymologia, se miten sanat voivat olla peräisin hyvinkin eriskummallisista juurista ja tapahtumista.
Last edited by Kassiopeia on 10-03-2004 at 17:24
|
|
| |
All times are GMT. The time now is 05:33.
Apolyton Time is 00:33. |
top of page
|
|
|
Forum Rules:
You may not post new threads
You may not post replies
You may not post attachments
You may not edit your posts
|
HTML code is ON
vB code is ON
Smilies are ON
[IMG] code is ON
|
|
|
|
|
|
28-02-2004 00:31
)
|