 |
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
|
Kassiopeia
|
 |
Jyväskylä, Finland
Jul 2001
time: 07:29
|
|
quote:
Jos tarvitset apua kytkimen suhteen, voin aina auttaa siinä. |
Kiitos. Tämänlainen riittänee mainiosti. Yhteen porttiin motu, kahteen koneet, ja motu kiinni DSL-verkkoon. Siihen saa sitten tarpeen tullen kiinni vielä kaksi konetta lisää. Kaksi kappaletta metristä RJ-45-piuhaa minulla on jo, joten niillä saan motun ja alakerran koneen kytkimeen kiinni. Yksi RJ-11 löytyy tietysti myös, enhän minä muuten voisi lähettää tätä viestiä.
Muuten, kun tuo nyt on sitten LAN niin kai ne kaksi konettakin voivat kommunikoida keskenään? Printteri toimisi sitten kummallakin koneella tahansa riippumatta siitä kumpaan se on laitettu kiinni.
Ajattelin aluksi että pyöritän yläkerran koneella koko ajan Linuxia ja pidän sitä päällä koko ajan, jolloin sillä olisi hyvä imutella animea (tavara sitten piuhalla alas 120 gigan varastoon) ja surffata, käsitellä tekstiä ja irkata, mutta silloin sen yläkerran koneen pitäisi jaksaa pyörittää siskon pelejä (The Simsiä lähinnä) jonkun Win-emulaattorin kautta. Saa nähdä, voihan sitä imutella ja irkata sillä koneella Windowsinkin kanssa mutta ei se siihen kuitenkaan paras mahdollinen ole. VNC hiukan raskas siihen, olkootkin että lanissa ei ole niin takkuinen. Noh, katsotaan sitten. Niin ja jotta yläkerran koneesta saisi warettimen niin siihen täytyisi kyllä melkein saada 30 gigan kiintolevy jostain tuon ikävää ääntä tekevän kahdeksangigaisen tilalle. 128 megaa lisää muistia siihen ainakin hommaan (PC133, kai se menee vaikka PC100 siihen on tarkoitettukin).
Niin ja ainahan tuohon voisi etsiä jonkun käytetyn 166 MHz -boksin kolmanneksi pyöräksi ja tehdä siitä itselleen irkki - ja wareserverin. Tietysti irkkimielessä tuo bouncer Mäntän kaupungin shellilläkin on varmaan ihan tarpeeksi.
|
|
| |
|
| |
|
|
|
Ari Rahikkala
|
 |
Unreported loss of streaming in atomic read operation
Oct 1999
time: 07:29
|
|
Öyff. Mömf. Kun nyt kerran satuin tänne ilmestymään juuri silloin kun minua kaivattiin (speak of the devil), voinkin vastailla ihmisten kysymyksiin...
Siis. Olen lomalla. Rantsilassa. 56k-yhteyden takana. 56k maksaa. 56k maksaa aivan helvetisti. Internetin raskas käyttö 56k-yhteydellä on finansiaalinen itsemurha. Tai, ehkä pikemminkin... Internetin raskas käyttö 56k-yhteydellä vastaa finansiaalisesti sitä, että maalaisi iholleen kohtuullisen tuhdin kerroksen typpihappoa, alkaisi hiljakseen pistelemään histamiinilla ja asetyylikoliinilla käsiteltyjä neuloja kiveksiinsä, ja ruiskauttaisi suoneen mitä lie kemikaalia joka estäisi endorfiinien ja muiden elimistön kipulääkkeiden tuotannon. Öhöm. Ymmärrätte siis kai, miksen ole ollut pahemmin aktiivinen linjoilla. Mutta nyt kun olen kerran täällä (vaikkakaan en tällä hetkellä yhteydessä), puhun sitten senkin ajan puolesta minkä olen "menettänyt".
Asia yksi. Sain tänään luettua Dan Simmonsin Hyperionin loppuun (alkuperäiskielellä). Ei se mitään scifiä ollut. Mutta kahtena asiana tuo kirja olisi hyvä: Psykologisena testinä ja elokuvana. Ensimmäisenä siksi, että minä kyllä olin vaikuttunut papin tarinasta, mutta vielä enemmän kohdallaan oli mielestäni runoilijan tarina, etenkin sen alkuosa - vaikka koko jutussa ei ollut mitään mystistä eikä juuri mitään mukavaakaan, pelkkää yhteiskuntakritiikkiä (ja mitävittua nyky-yhteiskunnan kritiikki muuten tekisi scifi-kirjallisuudessa?). Mutta se vain oli jotenkin niin kohdallaan. Koin sympatiaa Silenuksen tyyppiä kohtaan. Elokuvaksi se kirja taas olisi sopiva siitä syystä, että en taida olla koskaan lukenut mitään noin visuaalista teosta. Etenkin sotilaan tarina oli todellakin sellaista luokkaa, että kaikki kunnon FX-artistit läähättäisivät tuon elokuvaoikeuksien perään. Mutta enpä noista paljoa tiedä. Sotilaan tarina oli kyllä sinänsä aika matalaa luokkaa - seksiä ja väkivaltaa ilman edes mitään parempaa syytä. Aivan kuin Hollywoodista, itse asiassa. Muut tarinat sitten... noh... Konsulin jutut olivat ehkä hieman liian romanttisia, tuntui kuin niissä ei oikein päästy asiaan kuin vasta lopussa. Tietenkin tarinassa oli eräs yksityiskohta joka teki siitä automaattisesti erinomaisen, mutta se jääkööt nyt mainitsematta  . Papin tarina oli iskevä, etenkin lopussa. Etsivän jutun jälkeen tekee mieli tutkia John Keatsin runoutta (ja kuka tietää, ehkä niin teenkin). Ja Weintraub... nojaa, onneksi kirjoittaja sentään ei mennyt C-luokan scifin sarjaan ja väittänyt että tuo olisi oikeata ajassa taaksepäin menemistä... mukavaa ihmismielen tutkimusta kuitenkin.
Asia kaksi. Maanantaina tulee kolmoselta Paholaisen Asianajaja. Jos ette ole nähneet sitä vielä, ja vaikka olisittekin, KATSOKAA SE! Devil's Advocate on ihan oikeasti Hyvä Elokuva. Ei kauhuelokuvana, kylläkään. Epäilisin, että ne pari säikäytyskohtaa ovat mukana vain siksi että tyhmät ihmiset luulisivat katselevansa kauhua ja olisivat tyytyväisiä. Mutta... on kaksi sanaa jotka tekevät siitä elokuvasta hyvän. Nimittäin Al ja Pacino. Se tyyppi tutkii melkoisen osan ihmisen koko tunneskaalasta näytellen niin helvetillisellä (pardon the pun) voimalla että siinä ei auta tehdä muuta kuin kokea mukana. Eritoten loppukohtauksessa. Musiikkikin on siinä Laatua.
Asia kolme. Rasbelin, takaisin irkkiin. Me rakastamme sinua. Tuomekin rakastaa sinua. Öh, ei, ei sillä tavalla. Mutta rakastaa kuitenkin.
Asia neljä. Tuome, sinulla on joskus vaikeuksia ymmärtää ihmisiä. Meillä kaikilla on. Sinulla on kuitenkin luonteessasi vielä se rikkaus, että et tyydy vain hymyilemään ja nyökkäilemään kun et ymmärrä jotakuta. Pidä siitä kiinni. Ihmiset eivät tule pitämään sinusta - etenkään sellaiset, jotka haluavat löytää syntipukkeja elämänsä ulkopuolelta, mutta...
Asia viisi. Yhteys. Siis. Koko tarina on suunnilleen tällainen. Soitin Soneralle kerran, sanoin että täällä on vika, he sanoivat että niinpä on ja että lähetetäänpä tuonne joku se korjaamaan. Korjasivat vian, eikä se korjaantunut. Soitin uudestaan, sanoivat että tarkistahan omakin koneesi. En ollut ylpeydessäni tarkistanut, ja niinpä sitten - kuten viisaampi ihminen kuin minä olisi osannut odottaa - kävi lankeemus. Putsasin koneeni pölyistä ja siirsin verkkokortin uuteen slottiin. Yhteys toimi. Tai, no, ainakin väliaikaisesti. Sitten taas lopetti toimimasta. Selvää on nyt kuitenkin ainakin se, että vika on omassa koneessani. Mitä luultavimmin se on vieläpä myös hardwaressa. Aion kokeilla parin asetuksen säätämistä hieman konservatiivisemmaksi softassa, mutta jos se ei auta, on aika ostaa uusi verkkokortti. Jos sekään ei auta, on aika itkeä.
Asia kuusi. The Sims. Siitä on olemassa ihan oikea Linux-versiokin, öh, tavallaan. Se ei ole virallisesti natiivi portti, toisin kuin esim. Lokin tai Icculuksen pelit, mutta on se kuitenkin toimiva. Kyseessä on (muistaakseni) Transgamingin tekemä WineX-"emulaattorille" optimoitu versio. Sen saa luultavasti jollain tavalla tilattua ulkomailta, en kyllä osaa oikein tarkkaan sanoa että miten. Mandrake Gaming Editionin taisi myös tulla. Se, että kyseessä ei ole natiivi portti, ei onneksi tarkoita käyttäjälle paljoa mitään - nopeus saattaa olla pikkiriikkisen vähäisempi kuin Windowsilla, tai sitten enemmänkin vähäisempi, tai sitten samaa luokkaa. Jos kone on hyvin optimoitu (ja Linuxiahan pystyy säätämään), saattaapi se olla jopa nopeampikin. Tärkeää siinä on vain se, että on paljon helpompaa optimoida peli emulaattorille kuin oikeasti portata se, joten Transgamingin voinee odottaa noin yleisesti hyvällä tuurilla jopa menestyvänkin, toisin kuin Lokin. Tai sitten ei.
Hoh. Vierähtipä se tätäkin kirjoittaessa varmaan tunti.
|
|
| |
|
| |
All times are GMT. The time now is 05:29.
Apolyton Time is 00:29. |
top of page
|
| archivepost |
|
Forum Rules:
You may not post new threads
You may not post replies
You may not post attachments
You may not edit your posts
|
HTML code is ON
vB code is ON
Smilies are ON
[IMG] code is ON
|
|
|
|
|
|
11-07-2003 11:37
metalli ei pala.
|